Eestinhevonen

Historiaa

Eestinhevonen (eesti hobune, eesti tõugu hobune, estonian native horse) on alkuperäinen eestiläinen maatiaisrotu, jonka tunnettu historia ulottuu jopa 2800 vuoden taakse ja jo 1000-luvulta on löydetty ensimmäinen kirjallinen todiste tästä Eestin alueen hevosesta. 1921 perustettiin eestinhevosen kasvattajayhdistys ja eestinhevosen jalostus nykymuodossaan alkoi. 1920-30-luvulla käytettiin eestinhevosen jalostuksessa jonkin verran suomenhevosta, eestinhevosen sukulaisrotua, tuomaan lisäverta sekä kasvattamaan hevosten kokoa, joka oli tuon ajan tavoitteita, toisin kuin nykyään.



Eestinhevosen pääkäyttö oli entiseen aikaan maataloustöissä ja eestinhevosia oli vielä ensimmäisen maailmansodan aikaan Virossa yli kymmenen tuhatta yksilöä. Neuvostovallan aikana kanta kuitenkin hupeni jyrkästi, kun hevosen käyttöä maataloustöissä ei enää suosittu eikä rotua juurikaan kasvatettu. Eestinhevonen kävikin rotuna jo lähes katoamisen partaalla, mutta Viron itsenäisyyden jälkeen eestinhevosen arvostus ja sen käyttö lähinnä perhe-, turisti- ja urheiluratsukäytössä on lisääntynyt voimakkaasti.

Kasvatus

Nykyään myös eestinhevosen kasvatus on elpynyt ja rodun tulevaisuudesta on ruvettu taas kantamaan huolta Virossa. Eestinhevonen onkin siellä luokiteltu uhanalaisena suojeltavaksi kansalliseksi eläimeksi. Nykyään Virossa elää noin 500 puhdasta eestinhevosta ja 80 puhdasta eestinhevosvarsaa syntyy vuosittain. Rodun pääasiallinen kasvatusalue ovat läntisen Viron saaret, mm. Saarenmaa. Virossa vuonna 2000 perustettu yhdistys Eesti Hobuse Kaitse Ühing (EHKÜ) sekä vuonna 2002 perustettu Eesti Hobuse Säilitamise ja Aretamise Seltsi (EHSAS) tekevät arvokasta työtä eestinhevosen tunnettavuuden, säilyttämisen ja kasvattamisen eteen. Tällä hetkellä eestinhevosen tulevaisuus näyttää valoisalta. Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole eestinhevoskasvatusta mainittavissa määrin, eikä rodulle ole avattu Suomessa omaa rekisteriä, vaan eestinhevoset rekisteröidään Hippoksen K-rekisteriin (kylmäverirodut).

Yleiskuvaus

Eestinhevonen on pienikokoinen, useimmiten ponikorkuinen, sopusuhtainen, reipas, virkeä, oppivainen ja älykäs hevonen. Miellyttävän ja rauhallisen luonteensa sekä erinomaisen terveytensä ja sitkeytensä takia se on varsin helppohoitonen rotu, jota on miellyttävä käsitellä ja joka sopii mainiosti perhe- ja harrastehevoseksi, myös kaveriksi kilpakentille. Eestinhevonen on myös suosittu ja pidetty rotu ratsastuskouluissa niin luonteensa kuin kokonsakin ansiosta; useimmat käyvät ratsuksi sekä aikuiselle että lapsille.

Varmajalkaisuutensa, ketteryytensä, miellyttävän luonteensa ja luontaisen sitkeytensä ansiosta eestinhevoset ovat varsin suosittuja vaellusratsuja varsinkin kotimaassaan Virossa. Rotu soveltuu mainiosti myös kärryn tai reen eteen.

Eestinhevonen on alkukantainen, vähään tyytyväinen ja tulee toimeen karuissakin oloissa. Se on säänkestävä, sillä on erinomainen rehunkäyttökyky ja se on varsin pitkäikäinen ja terve.

Eestinhevonen on voimakas, sitkeä ja kestävä hevonen, olematta rakenteeltaan kuitenkaan raskas. Sillä on yleensä hyväasentoiset, matalat ja kestävät, kovakavioiset jalat, lihaksikas takaosa, syvä rintakehä, matala säkä ja vankka kaula. Säkäkorkeus vaihtelee yleensä 135-150 cm välillä. Eestinhevosen on yksivärinen ja yleisiä värejä kaikkine eri sävyineen ovat ruunikko, kimo, rautias, hallakko, voikko, musta ja hiirakko.